Tämä alkuvuosi on ollut minulle rankkaa niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin. Viime vuoden puolelta alkaen neljä kuukautta eri tavoin sairaana. Tulehduksia lääkitty antibiootein, niin suun kautta, kuin suonensisäisestikin. Sairaalassa/kotisairaanhoidossa vietetty noin puolet ajasta. Terapiat pitänyt jättää useamman kerran pahempien tulehdusten takia ja viimeksi pitkäksikin aikaa, niin yleinen fyysinen toimintakykyni on päässyt heikkenemään huomattavasti esimerkiksi puolen vuoden takaiseen kuntooni verraten. Ranteet eivät enää meinaa kestää käsien varassa kymmenien kertojen siirtymisiä tasolta toiselle päivittäin. Terapeutit ja lääkärit ovat ehdottaneet rannetukia, mutta koen niistä olevan vielä enemmän haittaa. Vähäiset avustajieni työtuntimäärät lisäävät fyysistä rasitustani, kun joudun vähintään viikottain käymään kaupassa ja muilla asioilla kaupungilla ilman apua. Pienetkin tuntimäärät on yllättävän vaikeaa sopia avustajien ja omaan aikatauluuni sopiviksi, kun järjestötoiminnan aikatauluja ei tiedä riittävän ajoissa, jotta ehtisin sopia avustajieni työpäivät ennen, kuin he ehtivät sopia muita omia menojaan. Asun Turussa kaukana perheestä sukulaisista ja ystävistä, joilta pyytäisin apua. Ilman apua toimiminen olisi huomattavasti helpompaa jos saisin pudotettua painoa. Se taas vaatisi enemmän säännöllistä liikuntaa, jonka aloittaminen lähes tyhjästä on nykyisellä asuinalueellani mahdotonta ainakaan, jos en saa ketään seuraksi. Toinen vähän ehkä helpompi olisi ruokailutottumusten muuttaminen. Ruokaa useamman kerran päivässä pienempinä annoksina. En vaan kehtaa ruokaa minulle antaville sanoa, kun näen valmiin annoksen, että pienentäisi sitä hieman. En myöskään kehtaa jättää syömättä vähillä rahoillani hankkimaani ruokaa.
Uusi Blogaaja.fi -blogi
